Alex & Jane

Enhän mä voi olla näin tunnollinen – lomalla kipeänä! Heräsin siihen, että poskiin koskee. Nyt on flunssainen olo ja joudun niistämään koko ajan. Mistä tämäkin tuli yön aikana? Meinasin lähteä kävelylenkille heti noustuani, mutten löytänyt mun ainoita juoksuhousuja mistään. Kaivelin pyykkivuorta jonkun aikaa ja vaatekaappejakin, mutta ne ovat kadonneet johonkin. Mun nahkasohvat ovat muuten metkat kapistukset – niiden selkänojan ja istunosan välissä on sellainen rako, joka helposti imee kaiken kaukosäätimistä ja kännyköistä lähtien, ja se musta aukko on tosiaan imenyt kokonaisia suuria vaatekappaleitakin. Usein, jos jotain ei löydy millään, niin se on melko varmasti sohvan välissä. Mutta niitä housuja ei ole edes siellä. Pitää nyt hieman tässä siivoilla, jos housut sattuisivat eteen ja jos nuhainen olokin johtuisi vain enemmän pölystä kuin itse taudista.

Täytyy myöntää, että mulla on pienoinen, keväinen sisustusvimma, vaikken mikään koti-ihminen olekaan. Minuun eivät pure vaatetuksen tai sisustamisenkaan suhteen mitkään muoti-ilmiöt (vaikka niitä onkin kiva katsella ja ihastella), ja vaikka purisikin, niin huomaan aina, että pidän eniten tummasta ruskeasta jykevyydestä ja vaaleasta ilmavuudesta, ja niiden läheisyydessä viihdyn parhaiten.

Olen ostellut koreja ja laatikoita kaappeihin, jotta saisin niitä hieman parempaan järjestykseen, ja olen kantanut säälittä sekä omia että lasten vaatteita UFF:n laatikkoon 4 pussillisen verran. Osa vaatteista voisi mennä kirpputorille, sillä niissä olisi ihan rahaakin kiinni, mutta sinne niiden kuskaaminen ja kirppispöydän siistinä pito olisi niin suuri vaiva, etten tiedä, jaksanko alkaa siihen. Vaikkakin kirppis, johon ne voisi viedä, on ihan muutaman sadan metrin päässä. Onhan se kiva, jos sieltä muutaan euron saisi, mutta toisaalta, aina kun siihen olen ryhtynyt, niin olen vannonnut, ettei koskaan enää! Eilen ostin keittiön pöydälle “jännänruskean” pöytäliinan ja vaaleita pellavaisia keittiöpyyhkeitä. Uusi sohva on nyt pakko saada ja pian! Haluan sen sohvan heti enkä odottaa viikkotolkulla! Verhoja en aio vaihtaa tai uusia, koska ne on ostettu tai ommeltu viime keväänä ja pidän niistä todella paljon. Mitään muuta suurempaa ei tarvitse hankkia (okei, sänky, mutta se ostetaan seuraavasta lottovoitosta) vaan pieniä juttuja; kuten näkymättömiä “säilytysratkaisuja” ja läjä kukkien suojaruukkuja.

Viiden minuutin päästä käyn 23 – kohtaisen to do – listani kimppuun. Jos en vain anna tälle olotilalle periksi, niin ehkä se menee ohi!