Ostin tänään vaa’an. Edellinen, mekaaninen hajosi. Eräänä päivänä siinä oli lasi rikki ja se ei enää halunnut näyttää mitään. Testasin vaakoja kaupassa ja katsoin, että näyttävätkö ne mitään. Sain touhuta rauhassa hyllyjen välissä ennen sulkemisaikaa. Oisin kyllä voinut apuakin tarvita, sillä olisin halunnut kysellä. Nyt vaaka näyttää 76.4 kg alasti. Se näytti 81, kun olin ulkovaatteet päällä – aika kasa! Kun kävin pissalla, niin sen jälkeen vaaka näytti 76.2. Kunhan käyn kakalla, niin olenkin sitten jo alle 70. No en sentään! Pituutta minulla on 181, joten kyllähän nuo kilot siihen hyvin uppoavat, mutta kun vatsa on heikko, niin se on heikko, ja varmaan 20 kiloa on kertynyt ihaniin jenkkakahvoihini.
Olen aina aikuisena painanut 65, niin kauan kuin muistan, mutta tuo 10 kiloa on tullut 10 vuodessa. No eipä se ole minua missään vaiheessa surettanut. Ei oikeastaan, ennen kuin Sakra on alkanut huomautella, ja Sakra on ollut elämässäni sentään vain viimeiset 3,5 kiloa. Ja Sakralla ei sentään ole ollut edes missään vaiheessa varaa huomautella.
Alex sanoo, että olen liian ankara itselleni. Alex pitää minua kauniina tällaisena.
Kai sitä pitäisi jonkinlainen tavoite laittaa, että tietäisi, että pääseekö tässä mihinkään. Kilo vähemmän viikon päästä? Tosin varmaan laihdun sen kaiken tisseistä. Nykyiset ovat sentään jopa runsasta C-kuppia, mutta jos yritän tuohon 65:een, niin se kaikki varmasti lähtee juuri tisseistä.
Sakrasta huolimatta todellinen innoitukseni lähti siitä, kun Hiltonin kylpyhuoneessa oli hieman liikaa peilejä niin, että pääsin näkemän itseni ihan joka suunnasta. Ainut, johon olin tyytyväinen, oli perseeni. Ja en ole edes oikein tajunnut, että hiukseni ovat laineilla takaa.
Kammottavaa.
