Minä en voinut syödä tonnikalaa. En, koska jos edes haistoin tonnikalaa, niin minulla alkoi kiertää mahassa, ja jos söin sitä, oksensin varmasti. Söin nälkääni purkillisen tonnikalaa Nummirockissa, istuen teltan vieressä auton etupenkillä, ja sen perään söin hieman kylmää hernekeittomössöä suoraan purkista. Kun olin Helsingissä kylässä ystäväni luona, joka jaksoi aina jättää vastaanjaansa viestin siitä, missä oli minäkin päivänä, ja se aika oli ennen kuin kännykät oli keksitty, tultuamme monista Kallion pubeista vihdoin ystäväni kotiin, hän keitti makaronia ja sekoitti siihen purkillisen tonnikalaa, ja en kieltäytynyt, eikä mikään maistunut niin taivaalliselle, kuin ystävän tekemä makaroni -ja tonnikalasekoitus. Tonnikala olikin hyvää. Ostan sitä purkillisen toisinaan ja syön sen juuri niin, suoraan purkista haarukalla (niin kuin äsken, kun ystäväni oli viikon lapsenvahtina ja osti tonnikalaa ja piti sitä jääkaapissa mikä oli minusta hassua, koska tonnikalaa voi hyvin pitää myös keittiön kaapissa). Toki tonnikalapurkeissa on eroja. Pidän eniten tonnikalasta tomaattikastikkeessa. Pidän eniten keskihintaisesta tonnikalasta. Ja tietenkin pidän tuoreesta tonnikalasta.
Sakra ei voinut sietää selleriä, mutta minusta se on hyvää. En hirveästi pidä selleristä kypsennettynä keitossa, mutta selleri raakana ja dipattuna homejuustodippiin on taivaallista. Sellerin pitää olla tuoretta ja ei-puumaista, suussa raksahtavaa. Ja sanon joka kerta, että rakastan selleriä, ja että se laihduttaa ja poistaa nestettä, ja aina kun tilaamme tuliset kanansiivet Zaxbysta tai Buffalo Wild Wingsistä, minä saan syödä sellerit ja Sakra syö porkkanat, ja sanoo, ettei voi sietää sellerin makua. Mutta pian Sakra ostaa selleriä itse kaupasta, vaikken minä ole edes Siellä hänen kanssaan, ja dippaa selleriä homejuustodipissä ja sanoo, että rakastaa selleriä ja rakastaa minua.
Minulla on kaksi ruokaa, josta en pidä. Toinen on poronliha, sillä minusta se maistuu ihan pissalle
… Tähän väliin minun on pakko laittaa lainaus loistavasta elokuvasta nimeltä Jäämyrsky (The Ice Storm), kun Mikey sanoo:
“Because of molecules we are connected to the outside world from our bodies. Like when you smell things, because when you smell a smell it’s not really a smell, it’s a part of the object that has come off of it, molecules. So when you smell something bad, it’s like in a way you’re eating it. This is why you should not really smell things, in the same way that you don’t eat everything in the world around you because as a smell, it gets inside of you. So the next time you go into the bathroom after someone else has been there, remember what kinds of molecules you are in fact eating.”
… ja toinen on kaali, koska kaalin rakenne on kypsennettynä kammottava, aivan kuin se olisi jotakin aivojen päällyskalvoa. Ja suussa se ei rikkoudu mitenkään. Voin silti syödä niitä, mutta jos voin valita, niin en syö, enkä aikuisena juurikaan pysty kuvittelemaan tilanteita, joissa olisi pakko syödä jotakin ruokaa, paitsi silloin kun olemme Sakran sukulaisilla syömässä, mutta tiedämme aina etukäteen, mitä on ruokana. Minä en syö mielelläni puuroa, sillä se ei itsessään maistu juuri miltään, ja sen syömisessä on vain jotakin pakollista, vaikkemme me juuri koskaan syöneet puuroa lapsena. Mutta Sakra tekee minulle puuroa voisilmällä kun vatsani on kipeä ja sanoo, että se tekee hyvää minulle ja että rakastaa minua.
